Helsingin synagoga

Ensimmäinen rukoushuone, jota juutalaiset sotilaat jakoivat 1850-luvulla tataarien kanssa, sijaitsi Suomenlinnan saarella. Palveluksesta vapauduttuaan sotilaat vuokrasivat rukoushuoneita eri puolilta kaupunkia. Lopulta vuonna 1900 kaupunki luovutti Malminkadulta tontin synagogan rakentamista varten. Seurakunnalla oli kuitenkin vaikeuksia kerätä riittävästi varoja. Vasta vuonna 1904 seurakunta pystyi palkkaamaan tunnetun, Viipurissa syntyneen arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemaan synagogan, johon tuli tilaa myös koululle. Ahrenberg laati ainakin kaksi ehdotusta. Ensimmäinen niistä, maurilaisvaikutteinen kokonaisuus minareettimaisine torneineen ja korkeine kupoleineen, muistuttaa yllättävän paljon Firenzen synagogaa. Ilmeisesti se oli seurakunnalle liian eksoottinen ja mahtipontinen, sillä se muistutti ulkopuolisia juutalaisuuden itämaisista juurista. Toinen ehdotus toteutettiin, ja synagoga vihittiin käyttöön vuonna 1906.

Kolmikerroksisen rakennuksen arkkitehtuuri noudattaa kansainvälistä, eklektistä tyyliä, joka oli tavallinen 1800-luvun synagogille Keski-Euroopassa ja Englannissa. Sille on ominaista julkisivuja jäsentävät pyörökaaret. Katujulkisivussa on kolme kaksi kerrosta korkeaa, symmetrisesti keskelle sijoitettua ikkunaa sekä kolme pientä pyöreää ikkunaa, joissa toistuu Daavidintähden aihe.

Synagogasalia ympäröivät kolmelta sivulta pylväiden kannattamat parvet. Pylväiden kapiteelit, parven kaiteiden metallituet sekä neljä siroa valurautapylvästä, jotka kannattavat kupolia, on koristeltu kullatuin kukkalehdin. Jerusalemiin päin osoittavassa seinässä on apsis, joka on maalattu kirkkaan siniseksi ja koristeltu kultaisin tähdin. Tooran kaappia ympäröivät leijonia, muita eläimiä ja kasveja kuvaavat veistokset, jotka on tehty koristeellisella kansantaiteen tyylillä. Perimätiedon mukaan ne tuotiin Suomenlinnan rukoushuoneesta.