Juuret · 1827–1858
Kantonistit — suomenjuutalaisten ensimmäiset sukupolvet
Suomen ensimmäisiä juutalaissukupolvia kutsutaan yleisesti kantonistijuutalaisiksi. Vaikka tarkasti ottaen kantonisteja olivat vain alkuvaiheessa alaikäisenä Venäjän armeijaan otetut sotilaat, nimitys on ulottunut koskemaan kaikkia Venäjältä tulleita juutalaisia sotilaita ja näistä suvuista myöhemmin syntyneitä.
Historialliset juuret
Kantonijärjestelmä ja väkeenotto
Venäjällä otettiin jo 1700-luvulla käyttöön aluejakosysteemi, joka sai nimensä Sveitsin aluejaon eli kantonien mukaan. Järjestelmää käytettiin armeijan rekrytointialueina, jotta armeijasta saatiin paitsi riittävän suuri myös miehistöltään tasaisesti eri valtakunnan osista koostuva.
Napoleonin sotien aiheuttaman laajenemisen jälkeen Venäjän juutalaisten lukumäärä kasvoi merkittävästi. Baltian ja Puolan valtauksen — osa nykyistä Ukrainaa ja Valko-Venäjää kuului tuolloin Puolalle — myötä lähes kaikki Itä-Euroopan juutalaiset asuivat Venäjän keisarikunnassa. Laajenemisen jälkeen väkeenotot ulotettiin koskemaan myös juutalaisia ja muita Venäjän vähemmistöjä. Laki juutalaisten armeijaan otosta astui voimaan vuonna 1827.
Poikakoulut
Lakia ryhdyttiin toteuttamaan tavalla, jossa juutalaisperheiden vanhimmat pojat määrättiin noin 9–12 vuoden ikäisinä armeijan poikakouluihin, jotka järjestettiin kantoniperusteisesti ja sen vuoksi niitä kutsuttiin kantonistikouluiksi. Näiden koulujen oppilaita kutsuttiin venäjäksi kantonisteiksi, joka siis tarkoitti armeijan kouluihin sijoitettua alaikäistä sotilaskasvattia.
Järjestelmän ideana oli ottaa pojat perheistään ennen juutalaista uskonnollista täysi-ikäisyyttä eli ennen bar mitsvan suorittamista. Kouluissa heille oli tarkoitus opettaa kristinuskoa ja aikanaan käännyttää ja kastaa heidät. Näin tapahtuikin monen kohdalla.
Venäjän byrokratian oikuista johtuen — tai muusta syystä — pappien sijaan juutalaispojille palkattiin opettajiksi toisinaan rabbeja, ja näin poikien uskonnollinen osaaminen vain kasvoi poikakouluissa. Virhe oli ylipäätään olettaa, etteivät teini-ikänsä kynnyksellä olevat juutalaispojat olisi jo osanneet uskontonsa tapoja ja rukouksia. Olivathan he kasvaneet koko lapsuutensa juutalaisissa kodeissa, joissa uskonto ja sen tavat, määräykset, juhlat, rukoukset ja siunaukset olivat ohittamaton osa perhe-elämää ja tapakulttuuria.
Kehitys — armeijasta suomenjuutalaisiksi
Sotilasura ja ammatit
Kun poikakoululaiset aikanaan täyttivät 18 vuotta, heidät määrättiin sotilaina Venäjän armeijaan ja lähetettiin sen sotilaina eri puolille Venäjän varuskuntia — myös Suomeen. Asevelvollisuus kesti alussa 25 vuotta ja lyheni myöhemmin asteittain. Armeijassa sotilaille opetettiin sotilastaitojen ohella myös erilaisia ammatteja: osasta juutalaissotilaita tuli suutareita, osasta räätäleitä ja niin edelleen. Yllättävän monesta tuli myös sotilasmuusikoita.
Pitkän palvelusuransa aikana kantonistit saattoivat mennä naimisiin ja ylläpitää perheitä. Venäjän sotilasviranomaiset, yhteistyössä juutalaisyhteisöjen ja rabbien kanssa, etsivät heille sopivia puolisoita. Helsingissä perheet asuivat aluksi Viaporissa mutta myöhemmin mantereella, erityisesti Kruununhaassa.
Suomen juutalaisväestön muodostuminen
Vuonna 1856, pian Aleksanteri II päästyä valtaan, epäoikeudenmukaisena ja julmana pidetty kantonijärjestelmä lakkautettiin ja säädettiin laki, joka salli armeijasta vapautuneiden sotilaiden jäädä asumaan seuduille, joissa heidän palveluksensa päättyi. Näin Suomen juutalaisväestö alkoi muodostua. Näitä juutalaissukuja on sittemmin alettu kutsua kantonistijuutalaisiksi, ja nimitys on periytynyt myös sukujen jälkipolville.
Myöhemmin Venäjän vallan aikana Suomeen tulleet juutalaiset sotilaat, joiden palvelusaika oli jo huomattavasti lyhyempi, ja heidän perheensä sulautuivat kantonisteihin avioliittojen kautta. Käytännössä Suomen juutalaisväestö koostui lähes täydellisesti kantonistisukujen jälkeläisistä aina 1970- tai 1980-lukujen alkuun saakka.
Nykypäivä — kantonistiperinnön monipuolistuminen
1970- ja 1980-luvuilta alkaen Suomeen alkoi saapua ensin israelilaisten kanssa naimisiin menneitä perheitä, joista osa oli suomenjuutalaisen kanssa ja myöhemmin yhä isompi osa suomalaisen kristityn kanssa perheen perustaneita. Neuvostoliiton hajottua osa Suomen kautta muualle matkanneista jäi Suomeen, ja juutalaisväestö monipuolistui uudelleen.
Nykyään Suomen juutalaiset ovat demografialtaan varsin monipuolinen joukko. Esimerkiksi Helsingin Juutalaisen Yhteiskoulun oppilaat puhuvat äidinkielenään yli kymmentä eri kieltä. Silti kantonistiperinnöllä on yhä keskeinen sija suomenjuutalaisessa itseymmärryksessä: se muistuttaa, että Suomen juutalainen yhteisö on syntynyt Venäjän tsaarin väkivaltaisen rekrytointijärjestelmän seurauksena — mutta samalla siitä, että vahvaan uskonnolliseen perintöön kasvaneet lapset kykenivät säilyttämään juutalaisuutensa läpi vuosikymmenten pituisen sotilasuran ja rakentamaan itselleen kodin täysin uudessa maassa.
Kuvia
