Toinen maailmansota ja Suomen juutalaiset

Lähtötilanne 1939

Toisen maailmansodan syttyessä syksyllä 1939 Suomen pieni mutta hyvin järjestäytynyt juutalaisyhteisö oli löytänyt turvallisen sijansa kansanvaltaa noudattavassa suomalaisessa oikeusvaltiossa. Kaksi vuosikymmentä aiemmin voimaan astuneen kansalaisuuslain myötä maan noin 2 000 juutalaista oli järjestäytynyt kolmeksi demokraattisesti johdetuksi seurakunnaksi Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin.

Tummien pilvien vyöryessä Euroopasta kohti Suomea saapui loppukesällä 1938 muualta turvapaikkaa etsineitä juutalaisia pakolaisia, pääasiassa natsi-Saksan miehittämästä Itävallasta. Heidän kauttaan Suomen juutalaiset saivat ensitiedon Euroopan juutalaisia uhkaavasta vaarasta.

Talvisota ja Viipurin menetys

Suomi joutui keskelle Saksan ja Neuvostoliiton voimankoittelua, ja Suomelle rajavaatimuksia esittänyt itänaapuri hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939. Talvisota kesti 105 päivää ja vaati yli 25 000 suomalaisen hengen. Rauhansopimuksessa Suomi menetti kymmenesosan alueestaan, mukaan lukien Viipurin.

Lähes puolen miljoonan muun suomalaisen lailla myös Viipurin ja sen lähialueen noin 250 juutalaista menettivät kotinsa sekä pommituksessa tuhoutuneen synagogarakennuksensa. Edessä oli evakkomatka, ja Viipurin juutalaiset löysivät uudet kotinsa Helsingin ja Turun seurakunnista. Myös Tampereelle asettui monia viipurilaisia, jotka myöhemmin perustivat oman seurakunnan.

Juutalaiset suhtautuivat talvisotaan itsenäisyyssotana, jossa he lopullisesti lunastivat paikkansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Sotaa pidettiin käännekohtana, joka muutti juutalaisten yhteiskunnallisen aseman ja vahvisti samalla yhteisön kansallista identiteettiä.

Jatkosota — poikkeuksellinen asetelma

Kesällä 1941 syttyneessä jatkosodassa Suomen juutalaisyhteisön asema oli historiallisesti ainutlaatuinen: Euroopan juutalaisten kansanmurhaa toteuttavasta natsi-Saksasta tuli Suomen aseveli yhteistä vihollista Neuvostoliittoa vastaan. Yli 300 suomenjuutalaista sotilasta ja lottaa jakoi osan rintamaa saksalaisten kanssa.

Juutalaiset tiedostivat olevansa Suomen armeijan uskollisia sotilaita, jotka puolustivat isänmaataan. Saksan armeijalla ei ollut maiden välistä sopimusta rikkomatta oikeutta kajota heihin. Tilanne koetteli juutalaisia sotilaita ja hämmensi myös saksalaisia, joiden isänmaan tavoitteena oli hävittää juutalaiset Euroopasta.

Sholkan shul — kenttäsynagoga rintamalla

Saksalaissotilaiden oli mukauduttava siihen, että rintamalle aseveljensä naapuriin perustettiin kenttäsynagoga. Juutalaisten sotilaiden keskuudessa se tunnettiin perustajansa Isak Smolarin kutsumanimen mukaan Sholkan shulina, Sholkan synagoogana. Suomen armeijan johdon luvalla toiminut synagoga toimi hartaushetkien lisäksi juutalaisten sotilaiden kohtaamispaikkana — olivathan he nuoruudesta tuttuja keskenään. Jotkut saksalaiset kiinnostuivat synagogasta eivätkä pitäneet sitä provokaationa, vaikka heidän isänmaansa muualla Euroopassa tuhosi kiihkeästi kaikkea juutalaisuuteen liittyvää.

Juutalaisten aseveljien läsnäolo aiheutti toisinaan erikoisia tilanteita, kun saksalainen sotilas joutui tekemään kunniaa Suomen juutalaiselle upseerille. Poikkeuksellista oli myös, että Saksan armeija myönsi joillekin juutalaisille aseveljilleen urhoollisuudesta Rautaristi-kunniamerkin, jonka juutalaiset kuitenkin kieltäytyivät vastaanottamasta. Vastaavasta ei tiedetä missään muualla Saksan sotarintamalla.

Kesä 1942 — Himmlerin vierailu ja luovutukset

Kesällä 1942 tilanne jännittyi kotirintamalla, kun Hitler ja Himmler vierailivat Suomessa. Hitlerin käytyä pikaisesti onnittelemassa marsalkka Mannerheimia tämän 75-vuotispäivänä, erillisellä vierailulla käyneellä Gestapon päällikkö Himmler osoitti kiinnostusta Suomen juutalaisiin. Hänen isäntänään toimi pääministeri Jukka Rangell, joka totesi vieraalleen lyhyesti, ettei Suomessa ollut juutalaiskysymystä.

Saksalaisten painostuksesta Suomen maine sai kuitenkin tahran. Saksalaismielinen sisäministeriö yhdessä Suomen Valtiollisen poliisin kanssa päätti tekaistuin syin luovuttaa saksalaisille kahdeksan juutalaista pakolaista, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta. Heistä yksi selviytyi tuhoamisleiriltä hengissä menetettyään vaimonsa ja lapsensa Auschwitzissä.

Jatkosodan päätös ja Mannerheimin ele

Kunnianosoituksena maan juutalaisia ja sen sotilaita kohtaan presidentti ja armeijan ylipäällikkö marsalkka Mannerheim kunnioitti läsnäolollaan jatkosodan jälkeisen Suomen ensimmäistä itsenäisyyspäivän muistotilaisuutta Helsingin synagogassa 6.12.1944. Sodissa kaatui 23 juutalaista, joista suurin osa on haudattu Hietaniemen juutalaiseen hautausmaahan. Viisi kaatunutta on jäänyt kentälle, eikä heille ole löytynyt hautapaikkaa.

Anteeksipyyntö 2000

Luovutettujen juutalaisten muistomerkin paljastustilaisuudessa 6.11.2000 pääministeri Paavo Lipponen esitti Suomen valtion virallisen anteeksipyynnön maan juutalaisyhteisölle.

Mannerheim-metsä Israelissa

Israelissa, Jerusalemin rinteillä, sijaitsee Suomen juutalaisten perustama marsalkka Mannerheimin nimeä kantava muistometsä.