Kaupungit · Turku
Turun juutalainen seurakunta
Turun juutalainen seurakunta on Suomen toiseksi vanhin toimiva juutalainen seurakunta. Sen tarina alkoi 1800-luvun puolivälissä Venäjän armeijasta vapautuneiden sotilaiden asettuessa kaupunkiin ja jatkuu tänään pienenä mutta elävänä yhteisönä, joka huolehtii jäsentensä uskonnollisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta elämästä.
Historialliset juuret
Juutalainen asutus vakiintui Turkuun 1800-luvun puolivälissä. Kuten muuallakin Suomessa, ensimmäiset juutalaiset olivat Venäjän armeijasta vapautuneita sotilaita, jotka saivat jäädä asumaan palveluspaikkakunnilleen. Juutalainen asutus keskittyi ensin paikalliselle varuskunta-alueelle Turun linnan ja Kakolanmäen läheisyyteen. Ensimmäinen juutalaisten rukoushuone sijaitsi Turun linnassa 1860-luvulla, ja se oli yhteinen tataari-muslimisotilaiden kanssa.
Vähitellen juutalaisväestö kasvoi, ja 1880-luvulla juutalaisten asuinalueeksi vakiintui kaupungin läntinen osa. Juutalaisen väestön määrä oli tuolloin noin 200 henkeä. Turussa juutalaisten harjoittamia elinkeinoja ja asumista koskivat samat rajoitukset kuin muuallakin maassa ennen itsenäisyyttä. Juutalaisten kauppakojut — paikallinen narinkka-tori, jossa he saivat käydä pientä kauppaa pääasiassa käytetyillä vaatteilla — sijaitsivat nykyisen Puutorin alueella.
Suurin osa kaupungin juutalaisista puhui äidinkielenään jiddishiä, joka säilyi elävänä turkulaisten juutalaisten keskuudessa pitkälle 1900-luvun ensi vuosikymmeniin. Myöhemmin pääkieleksi vakiintui ensisijaisesti ruotsi ja sittemmin myös suomi.
Kehitys vuosikymmenten saatossa
Seurakunnan järjestäytyminen
Yhteisö oli tiivis, ja perheet pitivät kiinni uskonnollisista perinteistä. Ensimmäiset rukoushuoneet ja koulutilat toimivat vuokrahuoneistoissa Läntisellä Pitkälläkadulla. Juutalaiset saivat oman hautausmaansa 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja hautausyhdistys Chevra Kadisha perustettiin Turkuun vuonna 1878.
Synagogan rakentaminen
Yhteisön kasvaessa 1900-luvun alussa vuokratut tilat osoittautuivat riittämättömiksi, ja syntyi haave omasta synagogarakennuksesta. Turun juutalaiset anoivat kaupungilta tonttia synagogaa varten. Maa saatiin lahjoituksena, mutta varat rakennukseen piti kerätä itse. Moni otti henkilökohtaisia lainoja, ja varoja kerättiin aktiivisesti myös yhteisön ulkopuolelta. Rakennustyöt voitiin aloittaa vuonna 1910, ja synagoga vihittiin käyttöön 5.5.1912.
Yhdistyselämä ja kansalaisoikeudet
Ennen kansalaisoikeuksien myöntämistä — ja vielä senkin jälkeen — seurakunta huolehti jäsentensä uskonnollisista ja sosiaalisista tarpeista. Vuonna 1918 juutalaisten saatua kansalaisoikeudet elämä vakiintui ja tarjosi enemmän mahdollisuuksia kehittää yhteisöllistä toimintaa. Nuorten harrastus- ja opiskelumahdollisuudet paranivat: juutalainen urheiluseura Makkabé perustettiin vuonna 1920 ja nuorisoseura Kadimah vuonna 1931. Hyväntekeväisyys, joka kuuluu oleellisesti juutalaiseen elämäntapaan, oli usean yhdistyksen tehtävä. Erityisen aktiivisia olivat vuonna 1922 perustettu naisjärjestö Fruntimmersförening ja sen rinnalle vuonna 1933 perustettu paikallinen Wizo-yhdistys.
Vaikka juutalaiset olivat lain edessä samalla viivalla muiden suomalaisten kanssa, heihin kohdistui ennakkoluuloja ja antisemitistisiä asenteita, jotka vaikuttivat monen elämään ja työuralla etenemiseen. Myös Turussa monet juutalaiset työskentelivät itse perustamissaan yrityksissä tai työllistyivät toisten juutalaisten omistamiin yrityksiin yksinkertaisesti siksi, ettei heitä palkattu muualle.
Sotavuodet
Toisen maailmansodan aattona Turun juutalainen seurakunta huolehti osaltaan Euroopasta tulleista pakolaisista. Suomen sodissa 1939–1944 Turun seurakunnasta rintamalla palveli viisikymmentä sotilasta. Naiset toimivat Lotta Svärd -järjestössä, ja Fruntimmersförening toimitti avustuspaketteja rintamasotilaille. Sotilaista moni joutui ensimmäistä kertaa eroon tiiviistä kotiyhteisöstään ja rakkaasta kotikaupungistaan. Jatkosodan vaikeina vuosina toimi rintamalehti Front Karolina (1942–1944), joka oli tärkeä yhteydenpitokanava ja piristäjä rintamasotilaiden ja kotiväen välillä.
Kukoistuksen vuosikymmenet ja seurakuntatalon rakentaminen
Sotien jälkeen Turun juutalaisen seurakunnan toiminta oli aktiivista erityisesti 1950–1970-luvuilla. Parhaimmillaan seurakunnassa oli 350 jäsentä, ja sen piirissä toimi useita juutalaista kulttuuria ja uskontoa ylläpitäviä yhdistyksiä. Vuonna 1956 rakennettiin synagogan viereiselle tontille seurakuntatalo, jossa oli tilat päiväkodille, opetustoiminnalle, urheiluseuralle ja yhdistyksille.
Väestön väheneminen
Seurakunnan jäsenmäärä laski 1970-luvulta alkaen monien nuorempien jäsenten muuttaessa Israeliin, Ruotsiin tai Helsinkiin. Seurakuntatalo purettiin vuonna 2017, minkä jälkeen uskonnollinen ja kulttuuritoiminta on jälleen keskittynyt synagogarakennukseen.
Nykypäivä
Nykyisin Turun juutalaisessa seurakunnassa on 100 jäsentä. Seurakuntaelämä on piristynyt, ja seurakunta huolehtii edelleen jäsenistään kaikissa juutalaiseen elämänkaareen liittyvissä asioissa. Chevra Kadisha ja Wizo-naisyhdistys ovat yhä kiinteä osa seurakunnan toimintaa. Uskonnollinen ja kulttuurielämä on vireää. Jumalanpalveluksissa noudatetaan ortodoksijuutalaista liettualaista mallia, ja suurina juhlapyhinä voidaan edelleen kuulla seurakunnan omia, yli sata vuotta vanhoja vakiintuneita rukoussävelmiä. Iloiset chanuka- ja purim-juhlat tuovat eri sukupolvet yhteen ja vahvistavat juutalaisen elämän jatkuvuutta.
Kuvia
