Viipurin synagoga

Viipurin juutalainen seurakunta perustettiin vuonna 1872, kun kaupungissa asui noin 250 juutalaista. Heillä oli rukoushuone jo vuonna 1861 Punaisenlähteentorin lähellä ja vuodesta 1872 lähtien Venäjän varuskunnassa. Ilmeisesti Kalevankadulla toimi synagoga useiden vuosikymmenten ajan. Kaupunginarkkitehti Brynolf Blomqvistin hyväksymien suunnitelmien mukaan tälle seurakunnan jo omistamalle tontille kaavailtiin kivistä synagogarakennusta.

Vuotta myöhemmin, vuonna 1905, arkkitehti Bruno Gerhard Sohlberg suunnitteli kaksikerroksisen synagogarakennuksen, jonka taakse tuli koulu. Hänen suunnitelmansa, itämaistyylinen kivirakennus korkeine kupoleineen, nähtiin todennäköisesti sekä liian koristeellisena, liian kalliina että liian eksoottisena, eikä sitä toteutettu sellaisenaan. Lopulta rakennusmestari Viktor Riihelä laati Sohlbergin suunnitelmiin perustuvat piirustukset puurakenteisesta synagogasta, joka oli yksinkertaisempi ja edullisempi. Synagoga valmistui vuonna 1910, mutta koulurakennusta ei toteutettu.

Vuonna 1928 Uno Ullberg sai tehtäväkseen suunnitella uuden synagogarakennuksen, joka korvaisi puisen synagogan modernilla, klassistisella kivirakennuksella. Pääsisäänkäynti olisi sijainnut sisäpihalla. Todennäköisesti korkeiden kustannusten vuoksi suunnitelmia ei toteutettu, vaan olemassa oleva synagogarakennus kunnostettiin.

Synagoga tuhoutui neuvostopommituksessa talvisodan ensimmäisenä päivänä 30. marraskuuta 1939. Neuvostoarmeija yritti pommittaa junaratoja mutta osui niiden ohi. Rakennuksesta ei jäänyt mitään jäljelle, ja jopa arkistot tuhoutuivat.