Elinkeinot

Autonomian aikana juutalaisten elämää rajoittivat useat säädökset kuten vuoden 1869 elinkeinoasetus. Sen mukaan juutalaiset saivat käydä kauppaa mm. käytetyillä vaatteilla ja tavaralla sekä leivonnaisilla että tupakalla. Monet juutalaiset myivät käytettyjä vaatteita nk. narinkka-toreilla. Jotkut juutalaiset saivat luvan toimia käsityöammateissa, jotka palvelivat venäläistä koloniaa. 1800-luvun loppupuolella joidenkin Suomen juutalaisista onnistui perustaa omia yrityksiä. He vaurastuivat liiketoiminnallaan ja tulivat osaksi kaupunkien keskiluokkaa.

Kansalaisoikeudet avasivat juutalaisille mahdollisuuden normaaliin ammatinharjoittamiseen. Monet perheet jatkoivat vaatetusalalla ja suuntautuivat erityisesti valmisvaatekauppaan. Esimerkiksi Helsingissä 1920-luvulla juutalaisten liikkeet olivat näkyvä osa keskustan katukuvaa.

Vaurastuminen näkyi yhteisössä monin tavoin, muun muassa muuttamisena uusiin hienostokaupunginosiin. Vauraus ei kuitenkaan jakautunut tasaisesti. Helsingissä huomattava osa yhteisön köyhimmistä perheistä sai itsenäisyyden alku vuosina edelleen elantonsa narinkka-toreilta. Heille olikin kova isku, kun Helsingin kaupunki sulki torin vuonna 1931.