Koulut

Perinteisen juutalaisen kasvatuksen kulmakivenä oli jiddishinkielinen uskonnollinen alkeiskoulu heder, jossa pojille opetettiin muun muassa heprean lukutaitoa sekä viittä Mooseksen kirjaa. Helsingissä toimi parhaimmillaan useita hedereitä, joista osa oli tarkoitettu tytöille. Hederien jälkeen lapset jatkoivat kaupunkien kouluissa. Suomessa ei ollut jeshiva-kouluja. Joitakin lapsia kyllä lähetettiin Liettuan jeshivoihin.

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Helsinkiin yritettiin useita kertoja perustaa juutalaista koulua, joka vastaisi ajan vaatimuksia. Osittain taloudellisista syistä nämä koulut jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan muutaman vuoden toiminnan jälkeen. Vasta vuonna 1918 Helsinkiin perustettu Juutalainen yhteiskoulu, Judiska Samskolan, pystyi pitämään pintansa valtion tuen avulla. Koulu oli aluksi virallisesti ruotsinkielinen. Pienemmissä yhteisöissä ei ollut lainkaan juutalaisia keskiasteen kouluja, vaan lapset kävivät hederiä muun koulunkäyntinsä lomassa.

Juutalaisten eteneminen ylempiin opinasteisiin autonomian ajan Suomessa ei ollut aina helppoa ja siksi monen koulunkäynti jäi lyhyeksi. Kansalaisoikeuksien myötä myös koulutusmahdollisuudet paranivat ja monet juutalaiset nuoret jatkoivat lukioihin ja sen jälkeen yliopistoihin ja korkeakouluihin.