Rabbit

Pian juutalaisen yhteisön muodostuttua autonomiseen Suomeen kutsuttiin tänne rabbeja ja juutalaisia opettajia Itä-Euroopasta. Ensimmäiset rabbit olivat Venäjän viranomaisten nimittämiä. Myöhemmin yhteisöt itse valitsivat omat hengelliset johtajansa. Rabbien ja opettajien lisäksi yhteisöihin palkattiin kanttoreita ja shohet-teurastajia. Pienemmillä paikkakunnilla näitä toimia saattoi hoitaa yksi ja sama henkilö.

Suomessa ei ollut jeshivoita, joissa uskonnolliset työntekijät saivat koulutuksensa. Usein työntekijöitä etsittiin henkilökohtaisten kontaktien kautta erityisesti Liettuan juutalaisen kulttuuripiirin alueelta, mistä valta osa Suomen juutalaisista oli kotoisin. Näin haluttiin varmistaa, että työntekijä edusti samaa perinnettä.

Suomen itsenäistyttyä pyrittiin erityisesti Helsingissä palkkaamaan rabbeja, jotka omasivat korkeakoulututkinnon. Vuonna 1931 Helsinkiin palkattiin rabbiksi tohtori Simon Federbusch Puolasta. Hänestä tuli myös Suomen ja Viron päärabbi.